talvi se sitten tulla tupsahti oikein kunnon lumienkin kanssa, Ja jatkuvasti päivittäin tulee lisää ja lisää. Kyllä riittäisi jo. Eikös vaan?

Ja pakkanen, sehän kuuluu talveen, eikös vaan? Vähän on luntakin ja siitähän koiruus nauttii, pyytää palloja ilmaan heittelemään ja kellii lumessa onnellisen näköisenä. Minä en kyllä pahemmin tykkää pakkasesta enkä niin lumestakaan piittaa, mutta siitä kyllä hyvä, että on olevinaan valoisampaa kuin kurakelillä.

joulua voi alkaa vähitellen valmistelemaan, porkkanat ja lantut on kiehummassa ja huomen aamulla viritän valkean leivinuuniin, siellä sitten laatikot paistanm Samalla tulee suloinen lämpö tupaseeni.
Kun nyt flunssa on sel'''''ätetty niin on mukava tarttua noihin arkisiin askareihin.

 Saatiin ihan pikkasen lunta! Senverran, että Himmu sai kelliä lumisessa maass oikein sydämen halusta ja minä voin vetää puita kotiin pulkalla. Hihuu!
Se on niitä lumen tuomia riemuja vaikka muuten entuota luntä mitenkään innolla odota, en ainakaan paljoa. Mutta tuohan se vähän valoa tähän pimeään synkkään syksyyn. Eilinen ja edellispäiväinen julma tuulikin on hieman hellittänyt, mutta vielä puree poskipäiä. Kuvitell, kolmen viikon päästä tää päivän luheneminen loppuu.


Ei ole vielä noin paljon lunta nyt kuin lokakuussa oli.

Reisu on tehty ja maailma nähty. Ihanaa olla kotona rakkaan Himmun luona. Voi sitä hellyyttä, puolin ja toisin kun taas sai ottaa kaverin syliin, tuon ihanman pehmeän prinsessan.
Nyt opetellaan elämään arkea täällä pimeässä mistä valo puuttuu melkein täysin. Kaksi pimeää kolistelee vastakkain. Mutta viis siitä, lenkille mennään lampun kanssa, ei haittaa pieni pimeys eikä vesisade estä menoa..

Ja eka päivä. Lämmintä 5 astetta ja lumi sulaa vauhdilla pois. Tullee taas harmaata ja pimeää, ainoa ulkovalokin on tämä: Ollen senkin valaisu vain väliaikaista kun alkaa jo pienenemään.