kun tämä mummu sai kyytiä aamun lenkille lähtiessä. Ei meinannut pitää tassut kummallakaan, Himmukin luisti neljällä tassulla maatien yli eikä yhtään nastat pitäneet, joten ei kumma, vaikka minun kahta tassuani vietiinkin sitten lujaa. En onnekseni mennyt pyrstölleni, sehän olisi saattanut sattua vanhoihin luihin pahastikkin. Selvittiin kuitenkin kotiin kivistävin lihaksin, kun niin kovasti piti jännittää liikkumistaan.

Iltapäivällä sitten uudelle lenkille lähtiessä olin jo viisaampi ja laitoin nastat kenkien pohjaan niin oli helpompi liikkua, päivän mittaan tosin oli maantien reunakin osoittanut jo kovasti sulamisen mallia.

Kyllä nyt on lumen määrä laskeutunut kovasti kokoon näinä parina päivänä. Hyvä niin. Kyllähän sitä jo on saanut ihailla ihan tarpeeksi tälle talvelle. Eikös?