Vielä on tänään aamulenkki Himmun kanssa tekemättä. Odotamme josko se vähän muuttuisi valoisammaksi tuo maailma. Eilen tuli ohut kerros lunta maahan ja sehän tietää Himmulle hauskaa. Kuinka voikaan pikkuinen koira nauttia lumesta! ihan kuin lapsetkin. Ei sitä paljon tarvis olla kun pikkuimnen auraa jälkiä lumeen ja on niin vietävän suloisen näköinen ku nostaa päätään lumen tarttuessa karvoihin kiinni.

Jospa sitä itsekkin osaisi nauttia pienistä asioista ihan Himmun tapaan eikä ottaisi stressiä tekemättömistä töistä. Mitäpä tässä tarvisi ajatella, olenko muistanut sen ja sen, loputtomastihan noita tekemättömiä töitä on, jos niitä alkaa miettimään, parempi on ottaa rennosti ja nauttia siitä, mitä jo on tehnyt, tai nauttia vaikka tuosta vähästä lumesta jota jo on odotettu.