Tuli kesä tuli helle. Ainakin hetkeksi, liekö sitten kesämme ainoa hellekausi, mene ja tiedä.

Tuo minun palleroinen karvakeräni ei ole helleajan koira, ei sitten hetkeäkään viihdy auringossa. nyt ymmärrän, mikä se koiran katve on, kun lasnaollessani aina aikuiset puhui koiran katveesta. Eihän me muksut ymmärretty, mikä se on, mutta kaiketi sitten tarkoitti tuota, kun koira hakeutuu varjoon.

Aamulla paikkailin vähän mansikkamaalla talven tuhoja ja yhtäkkiä havaitsin koiran puuttuvan porukasta. Nousin seisomaann ja katselemaan ympärilleni ja vähän kauemmaksikin katse etsiytyi. huutelinkin Himmua ja ihmettelin, minne lie mennyt. Katsoin lopulta taakseni ja siinähän se, marjapuskan juurella hämmästyneen näköisenä katsoi, mitä tuo mummu huutelee. Olisihan minun pitänyt heti sinne katsoa, kun viimekesänäkin piti majaa saman puskan alla.

Pakko myöntää, että järkikulta kyllä Himmun päässä paljon vilkkaampana liikkuu kuin minun päässäni. Iltapäivällä sanoin Himmulle, että alan ajaa nurmikoita, niin Himmu kipaisi välittömästi häkilleen ja pyöri kuin väkkärä, että nosta tänne. Muisti mokoma, että siellä sitä ollaan, kun nurmikoita ajellaan. Ei yhtään tykkää koneistani.