Naapurissamme on ollut noin kuukauden päivät kaksi kissaa lomailemassa. Usein aamulla, kun päästän Himmun ulos, on jompikumpi ollut meidän pihassa. Molemmat sellaisia kissoja jotka eivät koiraa pelkää ollenkaan. Toinen niistä, pieni , hento kissa , jotein aasialaista rotua, en vain muista mitå, vihaa koiria. Senvuoksi sai olla aina tarkkana mistä puskasta milloinkin syöksyy Himmun kimppuun. Usean kerra ehdin siepata Himmun syliini, pois sen kisun kynsistä. Himmukaan ei ymmärrä pelätä vaan koiramaisesti pitäisi mielestään ajaa sitä takaa. Eilen sitten nämä kaverit lähtivät takaisin ruotsin maalle ja aamulla päästäessäni Himmun ulos, ajattelin, ettei nyt tarvis enään varoa kissoja, niin eikös pihassa istunut rusakko, jonka Himmu kyllä vauhdilla ajoi lähimetsään.

Himmu oli kuin ohjus, kun heti ovelta ulos päästessään hoksasi tuon rusakon, minä ihmettelin, mikä sille tuli, ennenkuin huomasin, mikä siellä edellä loikki. Ei sitten kovin kauas ajanut, kun pyyhälsi samalla vauhdilla takaisin sisälle.. Tuollaiset äkkinäiset ajot ei kyllä ole oikein mukavia siitä syystä, että maantie menee ihan vierestä, jos ajo suuntautuu sinnepäin, on ainainen vaara olemassa, että auto sattuu juuri silloin kohdalle.. Onneksi kaikki usein lähtevät karkuun tuonne metsän suuntaan.. Ei ole vielä maantielle ajanut ketään, mutta pelko on silti.

Aamuisin pitää kiertää nuo marjapuskan ympäristotkin ja ajaa rastaat pois aamupalaltaan. Ne ovat taas metsästä pihapiiriin palanneet. Alkavat kait taas vähitellen tankkaamaan syksyn muuttoa varten. Eivät enään pidä sitä aamuista konserttia kuin silloin, kun muuttomatkalta palaavat. Paljon hiljaisempia ovat taas aamut luonnossa.