Minne se Hippu katosi, tuntui Himmu illalla ihmettelevä, kun Hippu lähti taas kotiin. Himmu kierteli ja katseli paikkoja sennäköisenä, ettei mistään löydy. leikki sitten hetken omia leikkejään ja nukahti keskelle lattiaa. Eikä ihme, vaikka vähän väsyttikin, kun oli useamman päivän saanut pitää tohtori Hippua täällä. Hippu toimi sekä lääkärinä että psykiatrin Himmulle. Läsnäolo vaikutti, että Himmu unohti mietteetkin valeraskaudesta, joka oli orastavasti aluillaan. Hipun läsnäolo vaikutti positiivisesti, vieden ajatukset itsestä pois.

Nyt alkaa tuntua, ettei enään pääse kunnon lenkille ollenkaan, on niin tuhottoman kylmä, kun tuo vinkeä tuuli kertaa pakkasen todella kylmäksi. talven pakkasennätykset rapisevat joka yö jossainpäin Suomea, onneksi ei täällä sentään ihan vielä 40 astetta ole ollut, mutta eiköhän se tällä vauhdilla ehdi sinnekkin asti laskemaan.

Lähdön haikeus, ero Himmusta alkaa kaihertamaan sitämukaan kuin saan tavaroita matkalaukkuun. Onneksi ei Himmu ymmärrä, että niin pitkä ero on edessä. Ja mitäpä Himmu siitä surisikaan, kun pääsee kavereiden kanssa touhuamaan ja unohtaa minut sillä silmänräpäyksellä, kun jätän sen. Hyvä, että mukaan saan sen sitten , kun palaan. onneksi sitten saan olla tarkkailun alla ainakin yhden päivän, ennenkuin uskoo etten katoa uudestaan.. Jospa tuo sääkin pois ollessani kääntyisi vähän lauhempaan suuntaan. Toivossa on hyvä elää.