Elämä taas pikkuhiljaa rauhoittuu tähän kahden naisen rinnakkaiseloon. Viikko onkin ollut niin vilkas, ihan erikoista Himmulle. Kun siitä rakkaasta putkimiehestä oli päästy eroon niin sitten olikin Himmu kuuliaisena koulutyttönä Paulan kanssa opiskelemassa koiramaailman ihmeellisyyksiä. Vähän harjoitusta tulevaan näyttelyyn, kun edelliskerrasta on jo yli vuosi aikaa. Sai siinä sivumennen tavata noita kamujakin, tosin vain hetken verran.

Tänään sitten oli se tärkeä haukkuminen, kun nuohooja tuli taloon. Sai kyllä todella kuulla kunniansa. Ei sitten millään meinannut Himmu hyväksyä miestä taloon tulemaan vaan koko suurella massallaan koitti estää tulemasta. Ei auttanut, ja kamala, mikä vekotin oli miehellä mukana. jos on mummun pölyimuri kauhistuttava kapina, niin nuohoojalla oli vielä paljon isompi pörisijä imuri mukana. Eihän kukaan kunnon koira voi sellaista hyväksyä, vaan haukkua piti sekin.

Nyt sitten kaiken kauhean kokemuksen siivittämänä onkin vedettävä kunno pä'iväunet, vaikka mummu pistikin pesuun rakkaan päiväunipetin. Sattuneesta syystä. Siellä se nyt kuivuu pesuhuoneen lämpimällä lattialla, josko huomena sitten olisi taas nukkumakuiva. Tioivottavasti.