Kun ei maantiellä kävely oikein tuntunut tuota koiruutta huvittavan poikettiin metsäpolulle ja siitähän se riemu taas repesi kun pääsi eroon fleksistä ja sai viillettää omaa vauhtiaan, sitä, missä minä jään toiseksi.

En ihan ollut varautunut metsäjalkineilla kotoa lähteissä ja vähän yllättäen sitten polulla olikin vettä enemmän ja vähemmän. Vähän mietin, mites tästä mennään. No. pääsi siitä sitten kiertämällä suht kuivin jaloin eteenpäin.

himmu huiomasi ison kiven vähän siellä metsän siimeksessä. Sinne, sitten mennä vilisti samaa kyytiä kivelle asti

Minäkin sitten taapersin sinne kiven luo ihailemaan kaunista jäkälää. Kyllä syksyisessä metsässäkin on kivoja, kauniita kohteita. Vielä hetken kierrettyämme tuon kiven ympäri olevassa metsässä palasimme polulle ja kohti kotia.