tuo pikkuinen, taas hyljättiin kotiin yksinään moneksi tunniksi. Syy kyllä oli ihan oikeutettu tuohon jättämiseen. olihan nyt mummun sentään mentävä tyttärentyttären yo juhliin, eikä sinne nyt ihan viitsinyt mennä  koira kainalossa.

No, sitten illellamma mummun jo kotiuduttua ja Himmu päässyt omaan oloon saikin se vielä yllätyksen. Juhlan tuoksinasta tulikin meille sitten tytär miehensä kanssa yökylään ja siitäkös Himmu tykkäsi. En koskaan ole saanut ymmärrykseeni, miksi tuo koiruus vahtii heitä kokoajan, kun muiden käydessä hetken tervehdittyään on kuin normaalistikkin, mutta noiden käydessä vahtii jatkuvasti.

Muuten on arki sujunut oikein mukavasti paljon pihatöitä tehdessä ja ihan vain oleillessakin. On ollut senverran viileitä päiviäkin ettei aina nuo hommarkaan huvita, kun ei ihan pakollisa kuitenkaan ole. Voikukka taiselua ollaan kyllä päivittäin tehty, Niitä ei sitten millään saa kuriin, mitä useimmin leikkaa, sen lyhyempään varteen aukaisevat kukkansa. niitä sitten käsin käyn poistamassa. Jos edes vähän saisi siementämistä hillittyä. Tuuli kyllä kuljettaa sitten kauempaa. Huonosti talvehtinut mansikkakin kukkii nyt, toivottavasti nuo kylmät yöt eivät tee niille vähille kovin paljon tuhoa. Tulisi edes Himmun verran niitä, saisi tyttö käydä maalta syömässä. Ainakin viimekesänä innostui niitä popsimaan suoraan suuhunsa, tosin ei aina erottanut kypsiä ja raakoja vaan napsi järjestään.

Mietteliäs koira