Himmulle sattuu ja tapahtuu ihka ikiomassa pihassakin kaikkea kivaa. Eilen oli noita rastaanpoikasia pitkin pihaa ja Himmu ihan ihmeissään niitä katseli, että mitäs nuo nyt sitten on, kun eivät ymmärrä edes karkuun mennä. Ne isot sentään ovat Himmun paimentaessa aina karkuun menneet. Varovasti meni sitten koittamaan tassulla yhtä niistä. Olin ihan vieressä katsomassa, josko aikoo kiinni käydä, olisin ehtinyt poikasen siitä pelastamaan. Mutta kaiketi tuo koiruus tajusi, että ne oli lapsia, kun useampaa hyvin varovasti koitti tassullaan, mutta ei tehnyt niile pahaa.

Tänä aamuna oli sitten pikkuinen pupujussi pihassa ulos mennessämme. Siitä tuli iloinen juoksukilpailu, menivät rinkiä ympäri pihaa. Jos on Himmu nopea liikkeissään, sitä oli myös pupukin. Aikansa juostuaan pupu löysi kolon, johon linnottautui Himmua piiloon. Kyllä oli kiirettä, kun Himmu yritti myös sinne koloon päästä, mutta eipä onneksi onnistunut. Ei olisi malttanut sisälle tulla, kun piti niin tarkkaan tutkia sitä kätköä.

Sitten kaiken huipuksi lähdimme metsälenkille ja tottakai sielläkin oli pupu, tosi iso, sitä ei Himmu sitten ajanutkaan kuin ihan vähän matkaa. tuumasi kai, että mene rauhassa. Ennenkuin pääsimme metsästä pois. kaiken huippuna istui korkealla kivellä kissa. Siitä meinasi jo Himmu seota. kun kissa vain istui siellä kivellä ja Himmu ei sinne päässyt. Nyt nukkuu koiruus ja sätkii jaloillaan, taitaa nähdä untakin noista elämys eläimistään.