Himmu on nyt päättänyt laittaa uimakamppeet naulaan tältä kesältä. Parilla viimeisellä rantaretkellä ei ole enään suostunut uimaan ollenkaan. vain vähän tassujaan kastaa, ei enään ilottele veden kanssa. Muuten kyllä nauttii yhäti rantaelosta, kellii hiekalla ja kaivaa pieniä kuoppia. Yhtenä aamuna sortui itseihailuunkin, kun järven pinta oli aivan peilityyni. Meni siihen veden rajaan ja katsoi kuvaansa, keikisteli päätään, vaihtoi paikkaa ja taas ihaili näkemäänsä. No, eipä silti, kyllähän Himmussa ihailtavaa riittääkin.

Eilen illalla tapahtui ihan kamalia. Himmu pelkäsi. Olimme pikkulenkillämme missä Himmu saa juoksennella vapaana. Mutta voi kauhistus, kun puskan takaa kuuluikin niin outoa ääntä ja kovaa kolinaa. Mitähän tuo nyt on, tuumi Himmu ja kipaisi pyytämään syliin. Hetken menimme sitten niin, että Himmu oli sylissä hyvin pelokkaan näköisenä. Sieltä puskan takaa sitten tuli leikkuupuimuri näkyviin ja toden totta, Himmu ihan tarrautui minuun, niin kovin järkyttyi mokomasta isosta hirmusta. Hetken päästä kuitenkin uskaltautui maahan ja jopa sillr hirmulle uskalsi haukkuakkin hieman.

Kaikkea voikin pienen koiran elämää häiritä, onneksi ne on aina sellaisia hetken häiriöitä. Nyt odottaa ihan ikkunan alla naapurin pelto puimuria, siinä sitten saa Himmu ihmetellä, kun ihan nurkalle tuo suuri hirmu tulee.. Siinä varmaan tarvitaan mummun syliä lohdutuspaikaksi.