Käytiinpä Himmun kanssa kyläilemässä. Ja ei ihan missä tahansa kylässä vaan paikassa, jossa oli neljä muutakin tassutuista. Kaikki samannäköisiä ruskeita namipaloja. Käytiin sitten pienellä lenkillä koirien mennessä tosi vauhdikkaasti, muille kovin tuttua, mutta Himmulle uudella lenkkipaikalla. No olihan Himmun aina välillä juostava mummun luo, ettei vain ole jäänyt minnekkään tai jättänyt pikkuistaan. Varmistus riitti ja taas vauhtiin.

Kokeiltiin myös agility rataa, joka oliki Himulle ihan uutta. Kaikki muu meni jotenkuten, mutta tuo tunneli ei vakuuttanut tyttöä mitenkään, pari kertaa juoksi sen päästä päähän. vaikka muut koiruudet menivät siitä ihan vain huvikseen ja yht aikaakin, katsoi Himmu parhaaksi aina välillä tutustua upeaan pihaan noin yleisimmin eikä ollut koko putkea huomaavinaan. Ihan varmaan äkkiä tuon radan oppisi kunnolla menemään jos usein harjottelisi. Luulin, ettei siitä pujottelusta ainakaan tulisi mitään, mutta näytti siltä, ettei se niin vaikeaa ollutkaan.

Menomatkalla vinkui ja inisi kopassaan melkein koko matkan. Protestoi kait suljettua paikkaansa, mutta takaisin kotiin tullessa ei sitten kuulunut inahdustakaan ennenkuin autotallissa pysäytin auton ja huomasi, että kotona ollaan. Sitten olikin vielä kotipiha tarkastettava, löytyykö kissoja tai pupuja, eihän sitä ennen voi sisälle mennä, ennenkuin on varmistanut, että kaikki on kunnossa ja tunkeilijat pois.

Kiitos Paulalle mukavasta illasta ja etenkin Himmulta kiitos, kun sai taas olla kavereiden kanssa!