Meillä oli Himmun kanssa ilo saada Humu poika päiväksi hoitoomme. tuo ihana pikku hurmuri! Päivä meni kovin nopeasti, edellisiltna Humun tullessa taloon, oli ensin pientä erimielisyyttä siankorvasta, mutta sen mentyä ohi, oltiinkin jo kavereita, eikä Himmu pistänyt pahakseen ollenkaan vaikka Humu minun sylissäni viihtyikin.

Lenkeillä käytiin useammankin kerran, milloin vain pikku lenkki ja sitten välillä vähän pidempi. ja molemmat viihtyivät hyvin lenkkipolun varrella. Eikä kyllä kahta käskyä tarvittu, kun Himmulle sanoi, mennäänkö, oli ovella jo tungosta ulos pääsyyn. Humukin tajusi heti, mitä on tekeillä ja riemumielellä lenkille lähdössä. On ne vaan niin ihania nuo koirat.

Mutta ei mikään päivän riemukas meno kyllä vetänyt vertojaan sille riemulle, kun mami saapui pientään hakemaan, oli kaikki neljä tassua yhtä aikaa ilmassa ja riemu niin pohjaton. Oli niin ihanaa katsoa sitä. vaikka päivä menikin loietavasti täällä, on oma ihminen se maailman paras kuitenkin.

Humu lööysi meileisen lepopaikan.