Nää päivät kiitää sellaista vauhtia, että on vaikea perässä pysyä. On onneksi tuo Himmu, joka tuo sellaista omaa säännöllisyyttään tähän elämänmenoon. Ihan sen kanssa määräytyy mikavasti rytmi päiviin, on aamulenkki omalla ajallaan, leikkihetket päivittäin, iltapäivä lenkki, ynnä muuta.

Joinain päivinä on noita piha-askareita, puunhakua ja lumen luontia. Ne ovat sellaisia huippuhetkiä Himmulle kun silloin saa juosta sydämensä halusta tuossa pihamaalla vapaana, saa seurata mummun askareita ja kiertää tarkastamassa kaikki kissan- oravan- ja pupun jäljet. Löysipä yhtenä päivänä ennen tätä viimeistä lunta, marjapuskan juurelta myyrän, joka sitten pääsi hengestään. Onneksi ehdin hätiin, ettei saanut syötyä sitä. Vaikka en tiedä, olisiko edes syönyt , leikki kovasti sillä, heitteli edestakaisin

Luna koira kävi tänään taas Himmua katsomassa, mutta ei vain Himmu osaa suhtautua siihen ystävällisesti, päästelee yhtä kamalia ääniä kuin Picallekkin, mieli kovasti tekisi tehdä tuttavuutta mutta jokin estää. Nyt Luna on jo paljon Himmua isompi vaikka ikää ei vielä ole edes kolmea kuukautta. Niin kaunis pentu.