Nyt on Himmu pienen elämä ollut vähällä keikahtaa nurin. On ollut niin tavattoman vaihtelevaa tämä elämänmeno. Ei pikkuinen oikein tahtonut tietää miten kaikkeen suhtautua. Eilen oli ensin vain pari ylimääräistä ihmistä kotona ja kaikki sujui noin suht koht normaalin elämänmenon mukaan, mutta sitten päivällä pelmahti väkeä tuvan täydeltä ja silloin oli elämä mennä ihan pois raiteiltaan.

Eihän ne ihmiset mitään, mutta samalla alkoi sellainen pieni tohina, kun yks ja toinen alkoi vaatteita vaihdella ja jopa mummu puki päälleen sellaiset vaatteet, että Himmu ymmärsi, nyt jätetään. Yritti seurata askel askeleelta mummua ja pyrki syliin varmistamaan, ettei vaan pääse lähtemään.

Tulihan se sitten eronhetki kuitenkin, vähän jätettiin Himmulle makupalaa ruuan ja veden lisäksi ja kerrottiin mummun menevän kauppaan. Onneksi ystävällinen naapurin kesätäti lupasi käydä illanmittaan ottamassa Himmua välillä ulos ja olikin sitten kaksi kertaa ulkoiluttanut Himmua joten ei pitkä poissaolo sitten häirinnyt liikaa.

Olin nuorimmaiseni kauniissa häätilaisuudessa, Oli hyvin herkkä, kaunis tilaisuus, kun he, onnelliset, saivat toinen toisensa Tilaisuus oli mitä kauniimmassa suomalaisessa kesämaisemassa ja sää oli kuin morsian, kaunis, lämmin.