On se niin mukavaa elää arkea tuon Himmun kanssa. Tekee päivästä niin säännöllisen. Himmu on kuin kello. Kun aamulla kello kuutta lähestyy on Himmukin jo hereillä ja tulee aamutuimiin katsomaan miten lie mummun laita, joko on silmät auki. Ellei ole, tietää Himmu kyllä konstin, millä saa ne auki. Ei muuta tarvi kuin pikku raapaisu tassulla niin johan on mummu virkeänä leikkimään. Meillä on sellainen pikkuinen leikkihetki sitten ennenkuin nousemme ylös.¨

tyttö käy aamupisut ulkona tekemässä ja sitten painuu uudelleen nukkumaan seuraten kyllä, mitä se mummu hääräilee. Vedettyään vielä vähän sikeitä ilmoittelee sitten, että eiköhän lähdetä lenkille jo. Jos en heti ole lähdössä ilmoittaa kyllä mielipiteensä hiteudestani. Useimmiten olen kyllä jo valmiina lähtöön, joskus vain tulee vähän hidasteltua.

Käyn Paulan sivuilla ihailemassa nuo uudet pikku koirat ja ajattelen hetkeä, kun ensikerran sain Himmun syliini. Olin kyllä niin "myyty" heti, ettei paluuta Himmuttomaan elämään enään olisi ollutkaan. niin paljon tuo tyttö on antanut minulle tänne muuten hiljaiseen kotiin, etten päivääkään muuttisi pois. Vasta hieman vaille kaksi vutta on yhteistä aikaa ollut, mutta tuntuu kuin olisimme aina olleet yhdessä