Mistähän sitä sais koiran itselleen, joka seurustelisi päivät pitkän mummun kassa miettimättä mitään muuta. Tuo Himmu kun hylkäsi taas minut, heti, kun ilmat lämpeni. Ei muuta kuin olisi vain aina ulkona ja minä en siellä vielä ihan koko päivää viihdy, kun tekemiset on vielä siellä vähissä. Ei noita kukkamaitakaan vielä pidä mennä tonkimaan, ei minun, eikä tuon ahkeran apulaisenikaan.

Oltiin sitten eilen Ähtärissä kennelmajalla tarkistuttamassa Hmmun silmät. Siellä olikin monenkokoista koiraa, yksi vähän isompi koira tuli haistelemaan Himmua. Tuo mokoma päästi sellaisen kirskuvan vastalauseen, että se haistelija katsoi viisaammaksi poistua takavasemmalle. Yleinen naurunääni siitä tuli, kun tuo pikkuinen mukula pisti isomman järjestykseen. Tärkein asia oli reisussa kutenkin se, että Himun silmät olivat kunnossa, ei mitään vikaa. En ollut tiennyt koirista sitäkään, että jo vuoden ikäisellä koiralla saattaa olla kaihi silmissä. Taas oppi uutta.