Syystyöt onneksi alkaa olla voiton puolella. Kukat kohta kaikki kompostissa ja osa lehtiäkin jo sinne tiensä löytänyt. Niissä on vain se huono puoli, että juuri, kun on saanut pihan jotenkuten puhtaaksi, niin vain yksi ainoa tuulenpuuska ja kas, taas on piha keltainen.

Himmun kanssa olemme aamutuimaan kierrelleet ahkerasti pitkin metsäpolkuja, että Himmu saa painella vapaana nuuskien ja tutkien paikkoja. Sitten, kun taas lumi maan peittää, meidän on tyydyttävä vain tienreunaa tallaamaan. Ei tämmöinen mummu enään hangessa kahlaa ja kaikki kesäpolut on silloin pääsemättömissä.

Juoksuja tässä on Himulle odoteltu, mutta tyttö tuumaa, että oottakaa vain, ne tulee kun tulee. Jos entinen väli pitää nytkin, niin ajankohta olisi lokakuussa. Ja sitten, toivon mukaan, on vuorossa talvella pikku Himmuja.   Mielenkiintoissa aikaa sitten, kun näkee, millainen emo Himmusta tulee, päästääkö edes mummua niiden luokse vai toivooko pääsevänsä niistä eroon. Emojakin on monenlaisia.