Himmu on nyt ollut kovin kujeilevalla tuulella.kaikenlaisia kepposentapaisia tekee leluilleen ja jopa mummulle. Nuo kevättunteet tuntuvat nyt vievän pikkuistani. Milloin saa lemmikkilelu suurta hellyyttä ja hetken päästä kurittaa oikein olan takka. Minun käteni on yksi tunteiden kohde. Hetkittäin pitäisi antaa käsi kaveriksi. pitäisi rapsutella mahan alta. Sitä sitten kuuntelee onnellisen näköisenä.

Ulkona kulkeissa pitää merkata tienvieriä tiuhaan tahtiin, että vain kaikki kylän koirat tietäisi tulla treffeille. Onneksi kylämme koirat eivät nykyään juoksentele vapaasti, joten yhä olemme vierailijoista säästyneeet. Aamulenkillä tapasimme tuon rakkaan ystävän Jasperin, jonka luokse Himmu rynni tavallista vilkkaammin. Kyllä se Jasperkin sentään vielä juoksut haistaa, vaikka on jo pitkään ollutkin leikattuna eikä siten niin kovat tunteet enään jyllää pojan rinnassa.

On niin mukavaa, kun tuo pakkanen taas pyllähti nurin, on mukavampi ulkona liikkua. Ei sitä oikein kovalla pakkasella viitsi kauan ulkona oleilla.