ja pimeys senkun tiivistyy. Siinähän se menee taas, pimeäkin aika, kohtahan alkaa jo päivät pitenee, kunhan pari kuukautta vielä tätä synkeyttä on kestetty.

Onneksi keskellä päivää on senverran vielä päivänvaloa, että voi vähän kierrellä koiruuden kanssa syksyisessä luonnossa. jos koiralta kysyttäisiin olisikin Himmun vastaus varmaan, että muutetaan korpeen. Niin mokoma osaa nauttia irtiolostaan metsäpoluilla.  ja mikä onkaan nauttiessa. saa juosta ees ja taas vauhdilla, ensin spurtilla matkaan ja sitten vilkaisu taaksepäin ja sitten vauhdilla vastaan perässä taapertajaa. Siinä sitä pikkuiselle kilometrejä karttuu paljon enemmän kuin mukana seuraajalle. Mutta nautin minäkin kun katson Himmun riemua ja se kun on joka kerta kun pääsee juoksemaan.

Näissä maisemissa taas mentiin.