Nyt on reisu tehty ja maailma nähty. Pääsi Himmu ja mummu taas turvalliseen kotielämään. himmu oli lentokentällä vastassa siinä ulko-oven vieressä istuen kauniisti taluttajansa vieressä. Ei kiinnittänyt huomiota ohikulkevin, mutta kas kumma, kukas se sitten tulikaan, pieni vilkaisu ja siinä samassa hyppäämässä syliin. Kyllä tyttö tiesi, kuka tuli. Yön olimme vielä tyttären luona, eikä ollu paljon jalalla tilaa kun pikkuinen piti huolen joka hetki, että ei sitten mummu enään karkaa. Nyt ollaan kotona ja kaikki on taas ennallaan, paitsi että mummu unohti Himmun rakkaat lelut hoitopaikkaan.

Ja täällä kotona toiset huolehtivat Himmun näyttelyyn ja hienosti homman hoitivatkin kun Himmu sai kolmannen sertinsä ja on nyt sitten muotovalio. Sain tiedon lomapaikkaani ja kummasti se veti minunkin suupieleni hymyyn, vaikka aina olen sanonut, että minulle se on sama rakas koira vaikka ei yhtään sertiä saisi. Aika kivasti on kyllä mennyt, kun vasta täytti kaksi vuotta, joten ei ennen olisi ollut mahdolistakaan  muotovalioksi päästä.