Töp töp kuului aamuvarhaisella , kun Himmu omalta pediltään lähti katsomaan mummua. Pieni hyppäys sänkyyn ja istumaan siihen hyvin lähelle ja katsomaan joko on mummun silmät auki. Vähän siinä tuhahteleekin, kun ei elonmerkkejä vielä näy. Hetkenpäästä sitten koittaa hyvin varovasti poskeani todetakseen, että nukkuu se.

Taas kuuluu töp töp, kun Himmu palailee pedilleen takaisin ja huokaillen menee vielä maate. Sitten sängystä kuuluukin pientä liikettä ja salamana Himmu tulee uudestaan katsomaan josko sittenkin oli hereillä. No, olihan se merkki siitä, että päivä voi alkaa. Onnellisena pikkuinen painaa poskensa minun poskeani vasten, siitähän meidän päivä taas alkaa. hetken Himmu malttaa siinä hiljaa olla, se on aamun sininen hetki. Onnellinen koira onnellisen mummun poskea vasten.

Sitten onkin jo aika töpötellä alakertaan ja aloittaa päivän touhut, ensimäisenä tarkastaa piha, ettei siellä ole ylimääräisiä asukeita, kuten pupuja, joita joinain aamuina on joutunut ajamaan takaa kun ovat pihaan tulleet. Joskus naapurin kissakin on ajettava pois omalta reviiriltä. Mokomatkin yrittävät vallata Himmun maailman.