Himmun kanssa taas säännöllisesti ulkoillaan, milloin pikkulenkin ja taas välillä jo vähän pidempäänkin. On ihanaa taas kävellä rauhallisia lenkkejä pikkuisen kanssa ja etsiä paikkoja, missä voi päästää Himmun juoksemaan oikein kunnolla. Eilen sellaisen löysin, kun järven jäällä oli ajettu jollain vempeleellä ja jättänyt hyvät kävelypolut sinne. Siellä Himmu sitten päästelikin menemään oikein sydämensä halusta. Meni kauas järvelle ja lopulta kääntyi katsoman taakseen ja näki, etten minä ollutkaan vauhdissa pysynyt. Seisoi siellä kaukana hetken ja sama spurtti takaisn luokseni. Miten voikaan noi pieni koira saada sellaisen vauhdin.

Monta riemua tuon koiran kanssa päivän mittaan saa kokea, milloin milläkin tavalla tätä tupapalvelijaansa ilahduttaa. Joskus on hetkessä kaikki lempilelut jalkojeni juuressa ja sitten pitää viettää antoisa hetki leikkien parissa.