Niin se vain tuo aika kuluu! Vain yksi kuukausi ja joulu on paremmalla puolella. Syksy menee nopeasti ja taas varmaan talvi yllättää, jos on joskus tullakseen. Himmun kanssa on yritetty nauttia näistä lenkkeily säistä, mitä tarjolla on ollut. Onhan se mukavaa, kun vielä pääsee tuonne luontoon ilman, ettei aina tarvis vain tienreunaa mitata. No, Himmuhan kyllä nauttii lenkkeilystä säässä kuin säässä. Miten lie sitten mummun nautinnon kanssa, se ei mitään ratkaise. me mennään silloin, kun aika on. Joskus lähteissä ajattelen, että tehdään nyt vain sellainen pikku lenkki, usein se sitten venyy ja venyy. Kyllä on sitten mukava tunne, kun kotiin päästään.

Himmu on kyllä niin verraton lenkkikaveri. Sillä on ihan omat metkunsa tuolla poluilla, missä saa irti juosta. menee välillä lujaa edellä ja jää jonnekkin puskaan odottamaan, sieltä sitten juoksee luokse ikäänkuin olisi piilosta leikkimässä. Meillä on kyllä tosi hauskaa. Sitten, kun on aika ottaa taas naruun, niin kutsun, että  tuuppas, laitetaan naru, niin tuo tulee ja ojentaa kaulaansa että saan narun kiinni. Jos minun tarvisi tulla kiinnilaitettavaksi, taitaisin ottaa jalat alleni. En varmaan olisi yhtä kiltti.