Elämä Himmun kanssa jatkuu kaikenlaisen puuhailun kanssa, milloin olemme lenkkeilemässä ja välillä taas puuhailemme pihassa kaikenmoisia pikku hommeleita. Himmu on uuttera apulainen, mitä nyt aurinkoisina päivinä ottaa vähän rennosti mennen johonkin katveeseen makoileen antaen mummun yksin touhuta. Päivänä muutamana huomasin Himmun kadonneen ja aloin epätoivoisesti huutelemaan ja ihmettelemään, miten voi noin kadota, kun ei ikinä ole pihasta ilman minua lähtenyt. Etsin aikani, kunnes katseeni porautui marjapuskan alle, että mistäpä sinne on tuollainen möykky tullut. Siellä himmu oli kaikessa rauhassa katsoen vähän ihmeissään, mitä tuo mummu hössöttää.

Eilen jouduinkin jännittämään kovassa tuulessa pysyykö peltikatto liiterin päällä vai lentääko taivaan tuuliin. Onneksi sentään pysyi paikoillaan. Nytkin taas luvataan kovaa tuulta, toivottavasti pysynee vieläkin. olisi ikävää, jos lähtisi irtoamaan ja vallankin, jos minun sitten olisi tarvis sitä yrittää mennä kiinni naulaamaan. Kyllähän minulla vasara pysyy kädessä, mutta en mielelläni kiipeä katolle, tulee ankea olo, on senverran korkeanpaikan kammoa.