Niin se aika taas mukavasti kuluu, kun saa ulkona touhuilla kaikenlaista. meillä molemmilla on omat kiireemme. Himmu kaivaa talven piilossa olleita kätköjään esille ja vain silmät välähtelee, kun etsii aarteilleen uutta kätköpaikkaa. Tuumii vissiin, ettei tuo mummun kukkamaa ole niitä kaikkein turvallisempia, niin kiikuttaa marjapuskan alle uuteen piiloon. Jospa tuo mummu ei sinne menisi kuokkansa kanssa. Ans kattoo nyt, vaikka sinnekkin eksyisin.

Minä olen vielä malttanut, tai ainakin melkein, pitää näppini pois kukkamailta, ei ole hyvä liian aikaisin mennä niitä pöyhimään, mitä nyt vähän isompia roskia ottanut pois. kun maa kunnolla sulaa. on taas aika ainakin yksi kukka nostaa ylös ja vähän kohentaa sen olosuhteita, pitää vähän jakaa pienemmäksi kun on käynyt kovin tuuheaksi. On vain niin sangen vaikeaa heittää pois yhtäkään alkua. Haluaisin pitää kaikki.

Onhan tämä kevät kaikkineen tuolle mun pikkuiselle yhtä juhlaa. Kun jokapuolella, niin kotipihassa kuin lenkkipolkujen varsilla, on niin tuhottoman paljon uusia, nenään tuntuvia tuoksuja. Joka korsi ja mätäs pitäisi päästä tutkimaan. Minä vain olen sellainen häirikkö, ettei mielestäni ole tarpeen ihan kaikkia nuuskia, muuten on metkanteko turhankin hidasta. Vaikka eipä tuo minunkaan vauhtini päätä huimaa.

Tutkija työssään