Vähitellen se vain tuo syksy tekee tuloaan. Vaikka nyt on ollutkin tavattoman kauniita syyspäiviä, niin yöt ovat jo pimeitä ja joskus kylmiäkin.

Meillä Himmun kanssa on ollut kovasti touhua parin viikon ajan. On poimittu puuterhatuotteitamme ja niitä sitten siivoiltu ja säilötty talven tarpeisiin. Sipulin kuivaus on ollut monena päivänä päällimmäisenä hommana. Kuorin, siivutan ja laitan koneeseen kuivamaan. On onni omistaa iso kuivuri minne sopii useampi kilo kerralla kuivumaan. Niitä on sitten mukava käyttää ja koko suku saa nauttia mummun kasvimaan tuotoksista. Olen kuivattanut porkkanoitakin ohuina siivuina ja kaikki tillit ja persiljat, pinaatit ja ruohosipulit. kun ei ole   kunnollista kellaria on tuo kuivaaminen oiva konsti saada kaikki säilymään. Myös purjot ja sellerit saa näin pysymään hyvänä.

Onhan ne sitten talven keittoihin mukavia laittaa ja säästää pitkän pennin kauppalaskussa.. Ja aina löytää kaapista jotain ruuuan jatketta. Pakastin on toinen aarre arkku, Sieltä löytyy marjat ja herneet, pavut ja montaa muuta. Myös leipomukset siellä säilyvät. On tää nykyaika mukavaa kaikkine apuineen, kun vertaa tuohon hyvin kaukaiseen aikaan, kun vielä olin pikkuinen tyttö.

Himmun ilona on ollut marjat ja herneet, myös kesäkurpitsaa syö palan aina, kun sitä pilppuan. Itsellä alkaa jo tulla ulos korvistakin kohta, kun olen sitä jos missä muodossa käyttänyt, nytkin tein vokkipataa johon pilppusin ison kurpitsan, oli kasvanut vähän turhan tuhdiksi, mutta nuukana mummuna oli sille pakko käyttöä keksiä. Porkkanaa Himmu syö joskus ison palan, joskus ei taas kelpuuta ollenkaan. Liekö tullut olosuhteiden kasvattamaksi, kun marjat ja herneet ovat parempia kuin makkara.