Nyt on meillä oikein laiskottelupäivä. Mitä nyt aamupäivällä pölyimuria ja-riepua vähän liikuttelin. On niin veätämätön olo, ettei huvita oikein edes ulkona pompotella. Toki nyt pikkulenkit on sentään tehty ja tehdään, mutta kaikenlainen ahertaminen ei nyt kertakaikkiaan lumoa minua.

Himmukin ihan myötätunnosta makailee tuossa jalkojeni juuressa eikä ole paljon ulkona yksin nyt ollut. Pihassa käy niin kova tuuli, että karvathan siellä sekoaa hienolta neidiltä. Eihän sitä nyt passaa antaa tuulen pistää turkkia uuteen uskoon.

Mietin, miten erilaisia nuo koiruudetkin voivat olla. meidän entinenJessi koira antoi imuroida itseään ja kelli siinä onnellisen näköisenä kun sitä imuroi. Mutta tää pikkuneiti kyllä nostaa ärhäkkään vastaluseen heti, kun imurin otan esille. useimmiten vienkin sen sitten pihalle,kunkäyntiin pistän, ei tarvu haukkua itseään käheäksi. Vastalauseistakin huolimatta on vain välillä isommat pölyt pois imuroitava.

Kuin aavistaen, että Himmusta kirjoitan, nousi ylös ja nyt pyytää sitten pihalle. Ja mehän mennään.