Kevät edistyy vinhaa vauhtia. Krookukset jo kukkineet ja narsissit aloittelee. työtä on pihassa ihan kiitettävästi. Himmu kyllä voimiensa mukaan yrittää auttaa ihan kiitettävästi. Eilenkin mansikkamaan reunaan tuli  komea kuoppa kun Himmu sai vainun myyrästä nenäänsä. Valitettavasti vain se myyrä ehti karkuun, mutta yritys hyvä kymmenen.

Tänä aamuna odottaakin sitten kunnon maankaivuu niin Himmua kuin mummuakin. Kun aamu vähän lämpiää lähdemme laittamaan vähän perunaa maahan ja sekös sitten onkin hauskaa kun tuota pehmeätä maata pääsee oikein sydämen halusta kuopsuttamaan.

Joskus aattelen, kun tuon Himmun touhuja katselen, että onkohan sillä vihertassu, kun ihmisillä sanotaan olevan viherpeukalo. Niin innolla se kyllä touhuaa kanssani noissa pihatöissä.

Oikeastaan pitäisi jo ehtiä tekemään pieni häkkikin Himmulle, saisi nostaa välillä sinne silloin, kun oikein tärkeetä työtä tekee. Ei se varmaan siellä oikein tykkää olla, kun on oppinut vapaasti työskentelemään kaverina. On kyllä kiva, kun tuossa pihassa saa mielensä ja voimiensa mukaan touhuta, kun vielä Himmu pyörii mukana, voisko keväältä muuta toivoakkaan?