Usein meistä ihmisistä sanotaan, ja itsekin ajattelee, että on monissa asioissa tapojensa orja. Niin olen minäkin, usein huomaan, että jokin asia on vain tehtävä niinkuin on sen aina tehnyt. Sitä sitten yrittää pyristellä pois kaavoistaan, millloin onnistuu paremmin ja joskus taas ei.

Mutta kun tuo pikkuinen Himmukin on jo tapojensa orja! Kun katson iltapäivällä yhden ohjelman televisiosta ja sen lopputunnari alkaa soimaan, on Himmu pystyssä kuin vieterillä autettaisiin ylös. Ei niin sikeästi ole nukkuvinaan, etteikö sitä tunnistaisi. Tänään en ollut huomaavinani kun tuli kiireesti luokseni tunnarin soidessa. Himmu hetken katsoi, putooko jalastani tossut pois, kun ei mitään tapahtunut, alkoi itse vetää tossua jalastani. Se kun on sen merkki, että nyt ulos. Pudotin ne tossut sitten ja yksi meni jo ulko-ovella iloisena tietäen, että mennään taas. Oli käyty juuri pienellä lenkillä ennenkuin tuo puolentunnin ohjelma alkoi. Mutta päästävähän se oli, kun kerran ohjelma loppui