Himmu on sitä mieltä, ettei sunnuntai aamukaan ole mitään loikomis aikaa, vaan jo ennen kuutta on leikin aika.Onneksi myös minä olen ikäni kaiken ollut aamuihminen niin ei Himmun aikaisuus mitenkään ole rasittavaa, olemme valmiit molemmat jo varhain päivän touhuihin.
Aamutoimet nopsaan ulkona ja sitten sisälle mummun kanssa leikkimään. Pallo viehättää heti, sillä on mukava aloittaa. minä heitän ja Himmu hakee. Joskus menee pallo johonkin koloon niin, ettei sitä ilman apua saa pois, silloin juoksee Himmu hakemaan minut apuun, pommii itse kuin pallo paikallaan ja antaa äänimerkkiä, että tulehan jo apuun. niin sitten yhdessä haetaan pallo piilosta ja riemu voi jatkua.

Sisäleikit loppuu pikku unosiin kunnes päivän alkaessa vähän vaaleta ollaankin valmiina lähtemään lenkille. Tai joinain aamuina onkin lenkki sitä, että minä pusken lumitöitä Himmun riemuitessa ympärillä. Puitakin sitten vedetään sisälle. Se onkin Himmulle mieleistä hommaa, ei itse puut, mutta kun pääsee tuonne "pihan perälle" juoksee hirmuista vauhtia ympäri ulkorakennuksen hakien kaikki oravien ja pupujen jäljet. myös joku kissa on käynyt pihamaalla ja nekin jäljet pitää tutkia.

Paljon on pienen koiran elämässä työtä ja touhua. Niin arvaamaton määrä enrgiaa. sehän ihan tarttuu myös minuunkin, kun tuota kaveria katselee.