Jos Himmu osaisi puhua, sanoisi se ihka varmaan, että mummu hylkäsi hänet koko päiväksi. No ei nyt ihan sentään, Himmu liioittelee. Taisi kyllä elämänsä pisimmän ajan yksin olla, mutta syykin oli hyvä. Olin lapsenlapsenlapsen ristiäisissä ja matkoineen reissuun meni kyllä aikaa. Kyllä jo ajattelin, varmaan on tullut jo hätälaskukin, kun niin kauan joutui olemaan sisällä. Mutta ei mitään ollut sisälle ilmestynyt, mutta heti, kun sai minut vastaanotettua juoksi kyllä pikajuoksu vauhdilla vähänmatkan päähä pissille.

Ristiäiset olivat kauniit, kotoiset. kastepappina oli äidin oma kummisetä, sama, joka äidin ja isän vihki kesällä 2007.  Musiikista vastasi kaksi tytärtäni, tyttärentytär ja vävyni. Ensiesityksenä oli vävyni säveltämä kehtolaulu. Ikiomaksi vauvalle sävelletty. Laulua esitti vauvan kummitäti,  äidin sisko. On ihanaa, kun tuollaisia tilaisuuksia kohdalle osuu, on kiva nähdä, että suku jatkuu.

Nyt jo uutena aamuna on Himmukin kuin ei olisi mitään kamalaa ollutkaan. Onhan tuo yksin olo tuollaiselle mummun koiralle jonkinlainen järkytys, kun kuitenkin on oppinut, että tuo tupapalvelija melkein aina on saatavilla.