Se on tuo joulusiivoustenkin teko ihan kivaa, kun on tuo verraton siivouskaveri. Kun haen esille välineitä, jotka himmu tunnistaa siivous touhun alkavan, alkaa vimmattu haukkuminen niille mopeille ja pesimille, pölynimurista nyt puhumattakaan. Kun ensin haukkuu kaikki mun työkalut alkaa kiireesti siirtelemään aarteitaan pois. Ja jos jossain kolossa on jokin aarre piilossa, sehän kyllä kiireellä viedään uuteen, vielä siivouksen alla olemattoman huoneen piiloon.

Sitten, kun tuo lattia on saatu siivottua ja pesun jäljet kuivuneet, palaan pyyhkimään pölyjä. Silloin ei enään tarvis haukkua, mutta se on sellainen käsittämätön homma, kun ei siinä ole Himmulle mitään hommaa, eikä oikein tajua, mitä se mummu tekee. Silloin haetaan kaikki rakkaimmat lelut, tuo ikikulu pehmolelu etunenässä siihen mummun jalkojen juureen, haluten, että eiköhän nyt leikitä.

Olen joskus miettinyt, käytänkö noita siivouskamoja liian harvoin, ettei Himmu ole ehtinyt tottua vai käytänkö sen mielestä liian usein, joten meinaa, että vieppäs ne pois. Lämpöisillä ilmoilla Himmu painelaa ulos pois siivouksen tieltä, mutta eihän sitä tämmöiseen pakkaseen, mikä nyt on, raaski viedä palelemaan.

Mukavaa joulun odotusta!