Niin se vain lähestyy Himmun lähtö äitiyslomalleen. Toisaalta aivan ihanaa, kun Himmusta vielä tulee emokoira pikku-Himmuille. Johan sitä on odotettukkin ja nyt kun niitä sitten on tulossa, olenkin sitten sen tosiasian edessä, että lähtö lähestyy.

Onneksi kasvattaja asuu lähellä ja pääsen usein katsommaan Himmua jos sittenikävältäni voin edes mennä käymään. No toki menen, eihän sitä nyt ihan raukkis saa olla sentään. ja kun tietää Himmun viihtyvän siellä toisessa kodissaan ja sitten, kun pukkuiset maailmaan putkahtaa, ei mikään muu varmasti Himmulle merkitse mitään. Ei kaipaa mummuakaan yhtään vaan keskittyy toiovttavasti vain pikkuisiin.