Yhä sitä saadaan lumen paljoudessa lenkkejä mennä. Ei taas pääse uuden lumen satamisen jälkeen tallaamaan metsäpolkua. on vain tyydyttävä mittaamaan maantien reunaa ja pätkän matkaa jäätietä. Eipä minun askeltamiseeni niin pitkiä matkoja edes tarvita, mutta olisi kiva aina vaihdella senkin vähän paikkoja.

Onneksi Himmu tykkää  tuossa pihamaallakin liikkua ja kiipeillä noiden mahtavien lumikasojen päälle.hautasipa yhteen kasaan luunsakkin, no ei omiaan, mutta sellaisen minun tarjoamani. Sitten tuli aura ja peitti sen luunpalan niin syvälle. ettei Himmu millään saanut sitä kaivettua esiin. Kaivoi ja kaivoi, sitten katsoi niin apua anovasti. että hain lapion ja vähän autoin. Vo sitä löytämisen riemua, kun se vihdoin oli suuhuin otettavaksi. No, sitten se löysi uuden hautapaikan. ei ollutkaan valmis syötäväksi.

Himmu ottaa aurinkoa.