Nyt on helmikuu helistänyt ihan oikein vanhaan malliin. Kylmää on riittänyt ihan tarpeeksi ja oikeastaan vähän liikaakin. Välillä jo tulee sellainen tuskainen ajatus, loppuuko tää koskaan. Mutta varmasti loppuu. Se on tää ilmaston lämpiäminen aika rankkaa.

Ulos ei ole Himmun kanssa menty lenkkeilemään kuin iltapäivällä auringon jo suodessa lämmittäviä säteitään. Aamutoimet on vain Himmu pitänyt hoitaa pihan perää apunaan käyttäen. Ei Himmukaan kauan tykkää aamulla ulkona olla, kun pikkuvarpaat niin herkästi palelee.

Vihdoin tuonne jäällekkin ajettiin jonkinmoinen tie, nyt päästään nauttimaan iltapäivän auringosta ja juoksemisen ihanuudesta sinne. No, en minä kylläkään juokse, mutta Himmu päästää riemun valloilleen ja anttaa tassuilleen kyytiä. On kiva katsoa tuon pikkuisen suunnatonta energiaa, josta olisi vaikka minullekkin jakaa.