Kummallisia kiemuroita tää ihmiselo tarjoo. Menin otattamaan pientä näppylää pois käsivarresta, sen nyt piti olla vain sellainen pikakäynti. Mutta toisin kävi. reisusta tulikin yli yön kestänyt reisu. Sattuipa puudutudaina yrittää katkoa koko hengityksen. Joten ei auttanut muu kuin suostua olla yön tarkkailussa. hyvä niin, pitkin iltapäivää tuppasi hengitys ahtautumaan kurkunpään niin voimakkaan turpoamisen seurauksena.

ja arvata saattaa, että heti mielessä pyöri, himmu on yksin kotona. Mutta kun hätä on suurin, tuntui apukin olevan lähellä. kasvattaja haki Himmun omien koiriensa jatkoksi ja niin väistyi suurin huoli taka-alalle- Siitä nöyrä, kaunis kiitoas jälleen kerraan kasvattajan suuntaan.

Vielä eilisen päivänkin oli kurkunpää turvonnut, mutta nyt yön jälkeen tuntuu tilanne rauhottuvan. Juttelin tuossa Himuulle ja tuntui jo äänikin paremmin kulkevan. Hyvä niin. Eipä tuo ollut kyllä eka kerta, kun näin on käynyt, myös hammashoitolasta aikoinaan tuli äkkikiire sairaalan puolelle. En tiedä. jiekö ollut sama aina, mutta kuitenkin.

Päivät pääsee taas pian jatkumaaan normaalia tahtiaan. Yhäti on pihassa monta monituista nurkkaa siivoamatta, mutta olkoon nyt vielä tämänkin päivän, jos vielä maltan, eipä ne sieltä minnekkään katoa. odottakoot rauhassa