Nyt on Juhannus juhlineen siirtynyt takaisin ihan vain tavalliseen sunnuntaiaamuun. Elämä normalisoittu. osan kansalaisistamme jäädessä nauttimaan ansaitusta kesälomasta ja osa sitten jatkaa aherrustaan töidensä parissa.

Himmupienen juhanuus oli ihan mukava. Aatona pääsi tapaamaan lajitoveritaan naapuripitäjään. Ensin mummu sylissä majaa pitäen tarkkaillen noita toisia koiruuksia, vähitellen sitten uskaltautui joukkoon lattialle, kuitenkin turvallisen lähellä. jos syliin pitää päästä. ja sitten olikin kaikkein parasta pikkuinen ihmislapsi, jonka Himmu olisi mielellään ominut ihan itselleen. kasvotkin olisi kovin halukkaasti käynyt pesaisemassa. Miten saattoikin pikkuinen tyttö olla niin ihana Himmun mielestä.

Juhannuspäivänä kävimme sitten katsastamassa toisen tyttären rakennustyömaan. Sielläkin Himmu nautti oikein ihmemaassa. talossa kun ei ollut vielä ovia, huomasi siellä mukavan leikin, kun yhdstä ovesta hyppäsi ulos ja toisesta sitten sisään. Ulkonakin oli paljon ihanan mielenkiintoista puuhaa, siellä kun oli toisia koiria käynyt ja niiden jälkiä sitten piti seurata ja ihmetellä. hajut oli, mutta ketään ei sitten näkynytkään.

Aattoaamuna vähän kävin taas kukkia kuvaamassa ja Himmu taas halusi kuvaan.