Jos Himmulta kysyttäisiin, saisi äitienpäivä olla vaikka joka päivä! niin kivaa oli, kun oli niin paljon porukkaa.. Piti kyllä hirmuisen kiirettä Himmulla, kun kaikkien kavereiden ohessa piti vahtia, ettei vain mummu karkaa. Oli nimittäin nämä henkilötkin, jotka silloin hoitivat Himmua kun mummu maailmalla huiteli. Se vähän tuntui askarruttavan pikkuista, etteivät vain vie mennessään ja siksi pitikin niin tarkkaan huolehtia mummun läheisyydestä.

Edellispäivänä tuuli tempoi peltikattoa irti liiterin päältä ja kaikki pojat lupasivat sankarillisesti tulla pitämään tikkaita pystyssä että mummu pääsee naulaamaan pellit kiinni. No, ilman minua ne sitten kyllä naulattiin, ja samantien tuli korjattua ulko-oven kahvakin ja vieläpä liesituulettimen toimimaton nappula.

Kun sitten iltapäivällä taas olimme kaksistaan kotona nukahti Himmu syvään uneen, olihan se raskasta, kun piti niin montaa ihmistä hoitaa kun normaalisti on vain mummu hoidettavana. Kuiskasin Himmun korvaan hyvin hiljaa, mennäänkö ulos. Kuin vieteri pomppasi Himmu pystyyn ja lujaa ovelle. Se ulosmeno on kuin taikasana, aina valmis lähtemään. Kiertelimme lähimetsässä mukavan lenkin, se on taas kuin juhlaa kun pääsee metsiin tutkimaan kaikenlaisia jälkiä.